Mieleni Maassa

Enkä enää pelkäisi Olisin lintu Lentäisin Niin kauas pois ja joskus Takas tulisin Lennän ylös pilviin pahaa piiloon Näkisin vaan auringon ja tähdet Nousen siivin valkoisin Katsoisin alas maahan Voisin vain lentää Lentää Lentää Olisin mukana Mutta silti kaukana Koskaan en jättäisi  Rakkaita Oisin toivo tulevassa Kaunis muisto Enkä koskaan enää pelkäisi Voisin lentää Lentää  Lentää  Olla poissa Silti mukana Enkä enää pelkäisi

Aina täydenkuun aikaan, kun kello lähenee puolta kolmea, mietin, miten saisin jalkani niin, että olisi lämmin mutta viileä, eikä sääret osuisi toisiinsa. Katson noin puolen tunnin välein kelloa ja joudun asettelemaan jalat uudelleen. Kunnes käsi puutuu ja mietin taas, minne sen tällä kertaa vääntäisin. Jossain vaiheessa yötä kuuntelen kämppikseni epämääräisiä juttuja, joita hän kertoo unissaan. Kunnes jatkaa tasaista tuhinaa.  En jaksa enää huolestua, jos en nukahda ennen neljää. Saatan keittää kupin teetä ja tehdä jotain pientä. Joskus kirjoitan. Toisinaan kuuntelen lauluja ja makaan sohvalla. Kun iltapala jää syömättä keitän puuron.  Olen todennut useaan otteeseen, että neljältä yöllä keksii parhaita ideoita. Kerran kävin yökävelyllä Puijon metsissä. Silloin oli lämmintä ja aurinko paistoi koko yön. Lisäksi ajattelin opetella Indonesian kielen ja lähteä aikuislukioon opiskelemaan psykan kurssit. Toinen edellä mainituista olisi ihan toteutettavan arvoinen. Voitte itse päätellä kum

Joka vuosi, näihin aikoihin, ostan kalenterin. Paperisen, jonkun jossa on kauniit kannet. Bujoiluakin alottelin, mutta no, se jäi. Kävin tänään Suomalaisessa kirjakaupassa. Kalenterihyllyssä oli uusia ja kivoja yksilöitä. Valitsin pienen, jossa on Vallilan kukkakuosi. Joka vuosi ajattelen; nyt laitan elämäni järjestykseen, opin hallitsemaan ja laittamaan muistiin, vähennän stressiä. Olisin vähän enemmän asiallinen, laittaisin menot kalenteriin. Pitäisin sitä mukana lähes aina. Vielä kertaakaan aikaisempina vuosina ei ole näin käynyt. Kun tulee jotain muistettavaa, kirjoitan ne kännykän kalenteriin. Enkä osaa varautua siihen, että akku loppuu, kännykkä hajoaa tai tippuu Kallaveden liplattaviin laineisiin, ja unohtaisin elämääkin tärkeämmän päivämäärän tai sovitun tapaamisen. En varaudu tuhotulvaan tai kyberhyökkäykseen kirjoittamalla lääkäriajan paperikalenteriin. Silti, joka ikinen vuosi, ostan sen kalenterin, alan täyttää sitä innolla, kunnes en enää muista merkitä menoja sinne, v

Lupaan itselleni että tästä päivästä tulee hyvä. Maanantai, ihana viikonloppu takana, hyvin nukuttu yö omassa sängyssä ja auringonpaiste. Voiko paremmin enää asiat olla..? Marraskuu on jo yli puolessa välissä, mutta ajattelin, että voisi vielä yrittää muuttaa omaa mielikuvaa tästä harmaasta, pimeästä ja kylmästä kuukaudesta.  Kävelin harvinaisen kirkkaassa ja kauniissa säässä. Pakkanen ja aurinko sai lehdet ja heinät kauniin kimaltavaksi. Timantteja kaikkialla. Keräsin niitä pimeyden varalle. Hengitin sitä kuulasta, raikasta ilmaa. Joka puolella pehmeitä sävyjä, antoi luvan levätä. Utuisen harmaa hiljaisuus. Syliin ottava turvallinen pimeys. Tilaa ajatuksille. Marraskuussa, kun luonto hyvästelee menneen kesän ja syksyn. On aika vain olla.

Miten paljon tuohon pieneen kappaleeseen uskotaan. Miten paljon se meitä määrittää. Miten paljon se pyörii päässä. Olen epäonnistuja, koska muutama numero niin minut määrittää. Mutta miksi? Koska eikö ihminen ole enemmän kuin paino? Kokonaisuus, jossa vaa'an lukema on pieni ja mitätön asia. Onko paino asia, joka joko tuo onnen tai sitten asettaa sinut muiden vapaan arvostelun alle. Miksi? Ihminen on kokonaisuus, johon kuuluu psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen osa-alue. Itse miellän tähän kokonaisuuteen myös seksuaalisuuden ja persoonallisuudenpiirteet. Kun jakaa ihmisen nuihin kolmeen osa-alueeseen on yksi niistä fyysinen osa-alue. Ihmisen fysiikkaan kuuluu kaikki solutasolta ja hermojärjestelmästä pituuteen ja silmien väriin. Paino itsessään on siis hyvin pieni osa ihmistä. Koska ihminen on juurikin se kokonaisuus, ei voi keskittyä vain yhteen osa-alueen murto-osaan ottamatta muita osa-alueita huomioon. Kun keskityt vain painoon, voit psyykkinen puoli sairastua tai sosiaali

Kuinka sinä puhut toisille somessa? Kun on näyttö mihin katsoa. Lähetä painike aivan sormen vieressä. Ei ole oikeita silmiä, joita kohti katsoa, ei ihmistä, jolle kertoa. Sanoa ikävästi, haukkua, juoruta, satuttaa. Kun et näe sitä, miltä sanasi toisessa tuntuvat. Erään julkisuuden henkilön kuva laittoi minut miettimään. Tai tarkemmin tämän kuvan kommentit. Kuvassa oli kolme iloista ihmistä. Kommentteja ei ollut vielä paljoa, kun itse näin kuvan, mutta jo niistä muutamasta nousi silmiini aikuisten ihmisten kommentit, joissa toisessa toivottiin kuolemaa kiertoilmaisulla kerrottuna eräälle näistä henkilöistä. Toisessa sanottiin, miten ei ikinä voisi olla samassa tilassa yhden henkilön kanssa. Luultavasti nuo kommentit eivät koskaan saavuta tätä kyseistä henkilöä. Enemmän minua jäi mietityttämään se, miten vanhemmat ihmiset käyttäytyvät somessa, antaa esimerkkiä nuoremmille käyttäjille. Mainittakoon vielä, että kuvan julkaisseella on runsaasti nuoria faneja, jotka nämäkin kommentin tul

Syksyt on ollu mulle pidempään jo vähän vaikeita. Äsken kävellessä kauppaan oli aivan pimeää. Kello oli neljä. Jo aamulla voi sytyttää kynttilät. Pimeys väsyttää. Väsymys vie voimia. Ja kun väsyttää, eikä oo voimia paljon mihinkään, jää helposti kotisohvalle, kääriytyy vilttiin ja juo glögiä. Just, kun alko olla enemmän voimia normaaliin elämään, tuli pimeys ja väsymys. Rakastan syksyn kirpeyttä ja värejä, mutta nyt kun kaikkialla on harmaata. Tihkusade imee kaiken valon. Ei oo kauaa siitä, kun ihmisissä oli kesän jälkeen valoa ja iloa, pirteyttä ja reippautta. Mihin ihmeeseen se kaikki jo katosi? Sosiaaliset tilanteet väsyttää kolme kertaa enemmän kuin normaalisti. Juttelukin on raskasta. Puhumattakaan urheilusta tai ruuanlaitosta. Tänään helpotin elämääni tilaamalla ruokaa. Tänään en myöskään vaadi itseltä muuta kuin tiskikoneen tyhjennyksen ja suihkussa käymisen. Noin 4h yöunilla ei oikein jaksa edes yrittää. Ei tarvita kuin yks vähän huonompi yö ja monta päivää menee harmaassa