Siirry pääsisältöön

Muutama sana kehopositiivisuudesta

Miten paljon tuohon pieneen kappaleeseen uskotaan. Miten paljon se meitä määrittää. Miten paljon se pyörii päässä. Olen epäonnistuja, koska muutama numero niin minut määrittää. Mutta miksi? Koska eikö ihminen ole enemmän kuin paino? Kokonaisuus, jossa vaa'an lukema on pieni ja mitätön asia.

Onko paino asia, joka joko tuo onnen tai sitten asettaa sinut muiden vapaan arvostelun alle. Miksi? Ihminen on kokonaisuus, johon kuuluu psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen osa-alue. Itse miellän tähän kokonaisuuteen myös seksuaalisuuden ja persoonallisuudenpiirteet.

Kun jakaa ihmisen nuihin kolmeen osa-alueeseen on yksi niistä fyysinen osa-alue. Ihmisen fysiikkaan kuuluu kaikki solutasolta ja hermojärjestelmästä pituuteen ja silmien väriin. Paino itsessään on siis hyvin pieni osa ihmistä. Koska ihminen on juurikin se kokonaisuus, ei voi keskittyä vain yhteen osa-alueen murto-osaan ottamatta muita osa-alueita huomioon.

Kun keskityt vain painoon, voit psyykkinen puoli sairastua tai sosiaalinen jäädä huomiotta. Sen kysymyksen, olenko liian kevyt/painava voisi jättää pois, ja ottaa tilalle kysymyksen, miten voin kokonaisuudessaan? Onko minulla pääsääntöisesti hyvä olo itseni kanssa, jaksanko arjessa, kuinka nukun?

Ja ei, ei painoa voi kokonaan ulkoistaa, onhan se osa ihmistä, ja joskus sen seuraaminen voi olla tarpeenkin esimerkiksi toimivan lääkityksen löytämiseksi tai sairauden seurannassa.
Ei ihmistä määritä myöskään pituus, hiusten väri tai lihaskunto. Ne ovat vain osa isompaa kokonaisuutta.

Jenny+ julisti ohjelmassaan kasvurauhan. Tässä linkki Ylen juttuun aiheesta.  #kasvurauha tarkoittaa sitä, että lapsi saa nauttia elämästään juuri sellaisena kuin hän on. Viisivuotiaan ei tarvitse huolehtia siitä, onko hänellä sittenkin liian pullea maha. Koska jokainen lapsi on arvokas. Aikuisen vastuulla on terveet elämäntavat.

Aikuisen vastuulla on myös se, millaista esimerkkiä hän näyttää. Jättääkö karkkipäivänä herkut syömättä saatesanoilla; ihan tarpeeksi on jo kertynyt ylimääräistä. Katsoessaan peiliin tuumaa; olisi hyvä jos vatsa olisi vähän litteämpi, ja tuplaleuka pienempi. Takapuolestakin pitäisi saada pois. Kauhisteleeko ääneen toisten ulkomuotoa; kamala miten naapurin Liisakin on laiha, pitäisi saada lihaa luiden ympärille.

Vai antaisiko toisten olla sellaisia kuin on, ei arvostelisi itseä tai puhuisi kenenkään vartalosta negatiiviseen sävyyn. Sitä on kehopositiivisuus. (Ja joo, jos olet huolestunut läheisesi terveydestä, esimerkiksi äkillisestä laihtumisesta, ota asia puheeksi hienovaraisesti tai ohjaa hänet ammattilaiselle.)

Kehopositiivisuus, ei se ei ole sairaalloisen ylipainon ihannointia ja tavoittelua, vaan sitä miten suhtaudumme omaan ja muiden vartaloihin. Tässä linkki erittäin hyvään blogitekstiin aiheesta.  Kehopositiivisuus kuuluu kaikille, se ei ole "Vain lihavien tekosyy olla laihduttamatta". Se on sitä, millä perusteella teemme valintoja. Minulle syömishäiriötä sairastaneena kehopositiivisuus tarkoittaa sitä, että opettelen syömään ja liikkumaan sopivasti ja itseä kuunnellen. Opettelen hyväksymään itseni vaikka vaaka kertoo taas tulleen lisää painoa. Opettelen tervettä suhdetta ruokaan ja syömiseen sekä omaan vartaloon. Valitsenko porkkanan siksi, että se on terveellinen ja on sosiaalisesti hyväksyttävämpää olla terveellinen vai siksi, että minun tekee sitä mieli.

Ennen minua määritti vaaka ja mittanauha. Olin koukussa itseni mittaamiseen ja punnitsemiseen. Tein sitä, vaikka se aiheutti ahdistusta, minun oli pakko, koska muuten olin ahdistunut. Ristiriitaista. Koska ajattelumallini ei ollut terve. Pahimmillaan kävin vaa'alla kaksi kertaa päivässä.

Seuraavan kerran kun olet menossa vaa'alle, kysy itseltäsi, millainen olo minulla on? Olenko onnellinen? Mitkä asiat minut saa onnelliseksi? Jos listassasi on paino, mieti vielä suhtautumista omaan kehoon. Tarvitsetko tietoa, paljonko painat? Mihin sitä tietoa tarvitset? Jäisitkö paljosta paitsi, jos veisit vaa'an varastoon, ja keskittyisit siihen, mikä tuo sinulle hyvän olon?

Uskon, että se kantaa paljon pidemmälle.

Kommentit

  1. Vau! Oot niin taitava kirjottamaan asiaa. Ei oo paljon lisättävää. Ite oon myös tehnyt töitä oman vartalon hyväksymisen kanssa. Ehkä se matka ei pääty ikinä, mutta tällä hetkellä oon kuitenkin melko sinut itseni kanssa. En tuijota peilistä näkyvää kuvaa ja sano mielessäni -oompa lihava.
    Olet rakas! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! <3 Se matka kestää koko elämän, ja joskus on raskas, mutta tosiaan sen arvoinen.

      Poista

Lähetä kommentti