Oon ihminen, joka tuntee asiat voimakkaasti, ja joskus tunteet muuttuu mun pään sisällä todeksi. Tiedän, että tunne on vain tunne, eikä se aina ole totta. Mutta joskus tunne tuntuu niin isolta ja voimakkaalta, että sitä on vaikea ajatella "vain tunteena". Ja monesti ne negatiiviset tunteet on niitä jotka muuttuu todeksi, siellä oman pään sisällä. Joskus minulla on yksinäinen olo. Tunne siitä, että olen ihan yksin. Ettei minulla ole ystäviä. Vaikka minulla on ympärillä paljon ihania ja rakkaita ihmisiä, aidosti välittäviä, mahtavia, erilaisia. Muutama ystäväni asuu kauempana, ja täällä kotipaikkakunnalla ympärilläni on perhe ja muutamia kavereita/tuttuja. Isosisko on samalla sisko, että yksi läheisin ihminen minulle. Oikeastaan koko siskoni perhe. Siellä ei ole koskaan yksinäinen olo. Minulta ei siis puutu mitään. En tiedä mistä yksinäisyyden tunne joskus tulee. Kun näen ikäisteni viettävän mukavaa viikonloppua ihanassa kaveriporukassa. Kun taas muistan, ettei minulla
matkalla kokonaiseksi