Joka vuosi, näihin aikoihin, ostan kalenterin. Paperisen, jonkun jossa on kauniit kannet. Bujoiluakin alottelin, mutta no, se jäi. Kävin tänään Suomalaisessa kirjakaupassa. Kalenterihyllyssä oli uusia ja kivoja yksilöitä. Valitsin pienen, jossa on Vallilan kukkakuosi. Joka vuosi ajattelen; nyt laitan elämäni järjestykseen, opin hallitsemaan ja laittamaan muistiin, vähennän stressiä. Olisin vähän enemmän asiallinen, laittaisin menot kalenteriin. Pitäisin sitä mukana lähes aina.
Vielä kertaakaan aikaisempina vuosina ei ole näin käynyt. Kun tulee jotain muistettavaa, kirjoitan ne kännykän kalenteriin. Enkä osaa varautua siihen, että akku loppuu, kännykkä hajoaa tai tippuu Kallaveden liplattaviin laineisiin, ja unohtaisin elämääkin tärkeämmän päivämäärän tai sovitun tapaamisen. En varaudu tuhotulvaan tai kyberhyökkäykseen kirjoittamalla lääkäriajan paperikalenteriin.
Silti, joka ikinen vuosi, ostan sen kalenterin, alan täyttää sitä innolla, kunnes en enää muista merkitä menoja sinne, vaan olen siirtynyt takaisin kännykän kalenteriin. Joka vuosi olen luvannut itselle, tänä vuonna opettelen. Joka vuosi olen yrittänyt, ainakin toukokuun puoleen väliin asti. Tai ehkä huhtikuuhun.
En tiedä miksi tätä enää teen, miksi uskon oman huijaukseni? En menetä kovin montaa euroa, mutta tiedän taas epäonnistuvani. Paitsi, jos kuitenkin vielä kerran ostaisin. Kun minulla alkaa se työkokeilukin.. Ja jos joskus sinne kouluunkin hakisi. En tiedä, vähentääkö vai lisääkö paperikalenteri stressiä, mutta uskon sen toimivan, kunhan työt tai koulu alkaa.
Paperikalenteri saa olon tuntumaan siltä, että olen elämässä kiinni, olen tärkeä. Tällä hetkellä olen sairaslomalla, mitä ihmettä edes kirjoitan jollekkin marraskuiselle tiistaille? Käy kaupassa. Mene ulos. Yritä parantua. Toki, jos laittaisin itselleni jotain tehtävää, voisin saada asioita enemmän tehtyä, ettei tule huono omatunto tekemättömistä asioista. Voisi laittaa raksin tehdyn asian päälle ja sanoa itselle, tämänkin sain tehtyä. Voisihan siitä saada sitä kaivattua rytmiä elämään. Ehkä kuitenkin alkavana vuonna voisin kokeilla. Vielä tämän kerran..
Onko sulla käytössä paperikalenteri, vai riittääkö kännykän? Helpottaako se elämää? Opiskeletko, käytkö töissä?
Vielä kertaakaan aikaisempina vuosina ei ole näin käynyt. Kun tulee jotain muistettavaa, kirjoitan ne kännykän kalenteriin. Enkä osaa varautua siihen, että akku loppuu, kännykkä hajoaa tai tippuu Kallaveden liplattaviin laineisiin, ja unohtaisin elämääkin tärkeämmän päivämäärän tai sovitun tapaamisen. En varaudu tuhotulvaan tai kyberhyökkäykseen kirjoittamalla lääkäriajan paperikalenteriin.
Silti, joka ikinen vuosi, ostan sen kalenterin, alan täyttää sitä innolla, kunnes en enää muista merkitä menoja sinne, vaan olen siirtynyt takaisin kännykän kalenteriin. Joka vuosi olen luvannut itselle, tänä vuonna opettelen. Joka vuosi olen yrittänyt, ainakin toukokuun puoleen väliin asti. Tai ehkä huhtikuuhun.
En tiedä miksi tätä enää teen, miksi uskon oman huijaukseni? En menetä kovin montaa euroa, mutta tiedän taas epäonnistuvani. Paitsi, jos kuitenkin vielä kerran ostaisin. Kun minulla alkaa se työkokeilukin.. Ja jos joskus sinne kouluunkin hakisi. En tiedä, vähentääkö vai lisääkö paperikalenteri stressiä, mutta uskon sen toimivan, kunhan työt tai koulu alkaa.
Paperikalenteri saa olon tuntumaan siltä, että olen elämässä kiinni, olen tärkeä. Tällä hetkellä olen sairaslomalla, mitä ihmettä edes kirjoitan jollekkin marraskuiselle tiistaille? Käy kaupassa. Mene ulos. Yritä parantua. Toki, jos laittaisin itselleni jotain tehtävää, voisin saada asioita enemmän tehtyä, ettei tule huono omatunto tekemättömistä asioista. Voisi laittaa raksin tehdyn asian päälle ja sanoa itselle, tämänkin sain tehtyä. Voisihan siitä saada sitä kaivattua rytmiä elämään. Ehkä kuitenkin alkavana vuonna voisin kokeilla. Vielä tämän kerran..
Onko sulla käytössä paperikalenteri, vai riittääkö kännykän? Helpottaako se elämää? Opiskeletko, käytkö töissä?
Kommentit
Lähetä kommentti