Aina täydenkuun aikaan, kun kello lähenee puolta kolmea, mietin, miten saisin jalkani niin, että olisi lämmin mutta viileä, eikä sääret osuisi toisiinsa. Katson noin puolen tunnin välein kelloa ja joudun asettelemaan jalat uudelleen. Kunnes käsi puutuu ja mietin taas, minne sen tällä kertaa vääntäisin. Jossain vaiheessa yötä kuuntelen kämppikseni epämääräisiä juttuja, joita hän kertoo unissaan. Kunnes jatkaa tasaista tuhinaa.
En jaksa enää huolestua, jos en nukahda ennen neljää. Saatan keittää kupin teetä ja tehdä jotain pientä. Joskus kirjoitan. Toisinaan kuuntelen lauluja ja makaan sohvalla. Kun iltapala jää syömättä keitän puuron.
Olen todennut useaan otteeseen, että neljältä yöllä keksii parhaita ideoita. Kerran kävin yökävelyllä Puijon metsissä. Silloin oli lämmintä ja aurinko paistoi koko yön. Lisäksi ajattelin opetella Indonesian kielen ja lähteä aikuislukioon opiskelemaan psykan kurssit. Toinen edellä mainituista olisi ihan toteutettavan arvoinen. Voitte itse päätellä kumpi.
Neljän aikoihin enää harvoin ahdistaa, enemmänkin aivoissa surisee mehiläisiä. Aikaisemmin yöllä ahdistus on aivan tuttua, mutta mitä kauemmas uni karkaa, jää ahdistus myös itselläni pois. Joskus yöllä saan mahtavan idean, mistä voisin kirjoittaa. Suunnittelen mielessä hienon postauksen, ja saatan jotain kirjoittaa ylös. Kun aamulla luen huikean idean, en enää tiedä mitä olen ajatellut.
Ehkä mehiläisiä.
En jaksa enää huolestua, jos en nukahda ennen neljää. Saatan keittää kupin teetä ja tehdä jotain pientä. Joskus kirjoitan. Toisinaan kuuntelen lauluja ja makaan sohvalla. Kun iltapala jää syömättä keitän puuron.
Olen todennut useaan otteeseen, että neljältä yöllä keksii parhaita ideoita. Kerran kävin yökävelyllä Puijon metsissä. Silloin oli lämmintä ja aurinko paistoi koko yön. Lisäksi ajattelin opetella Indonesian kielen ja lähteä aikuislukioon opiskelemaan psykan kurssit. Toinen edellä mainituista olisi ihan toteutettavan arvoinen. Voitte itse päätellä kumpi.
Neljän aikoihin enää harvoin ahdistaa, enemmänkin aivoissa surisee mehiläisiä. Aikaisemmin yöllä ahdistus on aivan tuttua, mutta mitä kauemmas uni karkaa, jää ahdistus myös itselläni pois. Joskus yöllä saan mahtavan idean, mistä voisin kirjoittaa. Suunnittelen mielessä hienon postauksen, ja saatan jotain kirjoittaa ylös. Kun aamulla luen huikean idean, en enää tiedä mitä olen ajatellut.
Ehkä mehiläisiä.
Kommentit
Lähetä kommentti