Haluaisin kirjoittaa

Haluaisin kirjoittaa siitä, miten syömishäiriöajatukset välillä valtaavat tilaa mielestä. Mutta yhtäkkiä tulee hetki, että olo omassa kropassa on hyvä. Haluaisin kirjoittaa. Niistä tunteista mitä nousee esiin, kun syöminen ahdistaa ja vaaka houkuttelee liikaa. Mutta myös siitä ilosta, kun huomaa ajattelevansa kauniisti itsestä. Olen yrittänyt kirjoittaa. Siitä, miten vaikea on erottaa päässä täysin ristiriitaiset ajatukset toisistaan ja löytää oikea vaihtoehto. Olen kirjoittanut. Kaikista hetkistä, kun haluaisi luovuttaa ja antaa saurauden viedä. Mutta tiedän, että olen jo tarpeeksi vahva pysyäkseni siitä kauempana. Se on minussa, ja välillä on hyvinkin tiukasti kiinni ajatuksissa, harvemmin enää teoissa. Siitä on vaikea puhua, melkein yhtä vaikeaa kirjoittaa. Vaikka haluaisinkin.

Masennuksesta, paniikkihäiriöstä, ahdistuksesta ja jopa peloistani osaan puhua jo luontevasti, ja niistä osaan myös kirjoittaa. Syömishäiriö on vielä minulle aihe, jota arastelen. Ehkä siksi, koska olen ajatellut olevani jo terve sen asian suhteen. Kunnes se muistuttaa olemassaolostaan, muistuttaa minua olemaan hiljaa, pitämään sen salaisuutena. Koska se on sen keino pysyä elämässäni. Koska se aiheuttaa epävarmuutta, häpeää ja epäonnistumisen tunteita. Jos siis puhuisin. 

Ja koska syömishäiriö haluaa hallita minua. Haluaa pitää minut otteessaan, vaikka olen jo vahvistunut. Ja vaikka ulospäin ja käytökseltäni olen jo aivan täysin terve. Se pitää minun ajatuksistani kiinni, koittaa saada minut takaisin. Mutta en anna sen enää hallita minua.

Vaikka olen vielä matkalla, tulee niitä hetkiä, joiden takia jaksan tapella sairaita ajatuksia vastaan. Tulee hetkiä, kun näen itseni kauniina. Ja niitä hetkiä on koko ajan enemmän ja enemmän.

Tämän tekstin olen kirjoittanut jo useita viikkoja sitten. Lisäksi minulla on syömishäiriöön liittyviä tekstejä luonnoksissa useita. Nyt kuitenkin haluan olla rohkea, ja julkaista tämän. Tällä hetkellä syömisen ja oman kehonkuvan kanssa menee hyvin, enää harvoin on itsestä sh-ajatuksia.