Ajatuksia

Istun yksin saunan lauteilla ja annan löylyn lämmittää selkää ja olkapäitä. Istun enkä tee muuta kuin heitän löylyä niin että joudun irvistämään. Lämpö leviää ympäri kehoa. Olen yksin. Pitkästä aikaa olen vain minä ja omat ajatukset. En pääse niitä karkuun. Heitän vaan lisää löylyä että saisin pääni äänet hiljemmiksi. En jaksaisi edes omia ajatuksiani. En jaksaisi mitään.

Edellisenä iltana säikähdin omia ajatuksiani. Pahat, pelottavat ajatukset tulee välillä mieleen. Tähän asti olen pyyhkinyt ne pois ja täyttänyt mielen kaikella muulla. Se toimi ihan hyvin, ajatukset unohtui. Kuitenkin, edellisenä iltana ajatukset olivat niin voimakkaita, että itseni satuttaminen oli liian lähellä. Säikähdin. Oman itsen ja omien ajatusten pelkääminen on varmaan pahinta mitä tiedän.

Pelkään että joskus aivoissani naksahtaa enkä enää hallitse itseä ja omia tekoja. Että masennus ja syömishäiriöoireet saa aikaan jotain pahaa. Ei tämä voi jatkua enää näin. En voi jatkuvasti elää enemmän tai vähemmän pelossa. Tajusin, etten ole vielä terve. Olen paljon paremmassa kunnossa kun pahimmillani. Silti toipuminen ja kuntoutuminen on vielä hyvinkin vaiheessa. Enkä ehkä selviä yksin. Tarvitsen apua toipumiseen ja siihen, että voin elää ilman pelkoa sairauden uusiutumisesta.

Nyt kun on jo vähän aikaa siitä kun käynnit Psyk.Keskuksella loppui, on alkanut tuntua siltä että psykoterapia voisi olla oikea apu. Olen alkanut ottaa selvää Kelan tukemista psykoterapeuteista ja aijon varata ajan lääkärille että saisin b-lausunnon ja sitä myöten Kelan tuen. Vaikka jännittää ja mietityttää oikean terapeutin löytyminen, uskon että saan siitä tukea ja apua toipumiseen. Kaipaan sitä, että on joku jolle voin purkaa kaikki ilman pelkoa rasittamisesta ja keskittyä vain siihen toipumiseen. Ja että on joku joka kuuntelee vain minua ja etsii tukena ratkaisuja. Ettei tarvitse yksin olla pelkojen kanssa.