Siirry pääsisältöön

Pilvilinnoissa

Haaveilu ja unelmointi, toiveikkuus. Masennuksesta toipuessa unelmoinnilla on ollu mulle iso merkitys. Masennus sairautena peitti tulevaisuuden näkymät enkä osannut enää haaveilla. En luottanut elämään, joten miten olisin voinut unelmoida.

Jossain vaiheessa toipumista tein ihanan havainnon omasta ajattelusta, minä osasin taas haaveilla. Osasin kuvitella ihania pilvilinnoja, miettiä realistisia toiveita ja unelmia. Ne ovat olleet iso voimavara. Osa haaveista on juurikin pilvilinnoja, joita en välttämättä oikeasti edes halua, niiden unelmien ajattelu on virkistävää ja luo uskoa itseen. Jotkut haaveista ovat aivan övereitä, enkä realistisesti niitä tule koskaan saavuttamaan. Osa on sellaisia, joiden toivon joskus tapahtuvan, jos palaset loksahtavat sopivasti paikoilleen. Muutama unelma on sellainen, joiden eteen haluan tehdä töitä ja jotka tuntuvat aidoimmilta.

Kuitenkin kaikilla nuilla unelmilla on merkitystä. Realistiset haaveet pitävät yllä mielenkiintoa ja elämänhalua, pitävät tässä päivässä, mutta katseen rohkeasti eteenpäin. Rohkaisee tekemään töitä sen eteen, että saavuttaa joskus elämässä jonkun, mikä on itselle tärkeää. Ne kaikista kauneimmat pilvilinnat ovat niitä, jotka muistuttaa minua siitä, että oikeastaan voin tehdä mitä asioita haluan, pystyn mihin vain. Ne muistuttavat minua siitä, että saan haaveilla ja unelmoida, eikä masennus ole enää minua estämässä.

Toisinaan haaveilu on ajatusten tyhjentämistä, ja tarvittaessa sillä saa ikävät ajatukset jonnekkin aivan muualle. Pilvilinnoihin, sinne, missä on kauneimmat maisemat.

P.S. Tänään oli viimeinen tapaaminen Psykiatrian Keskuksella, oon niin onnellinen!

Kommentit

Lähetä kommentti