Hyvä näin

Kun katsot peilistä itseäsi, mitä näet? Mitä ajatuksia oman vartalon näkeminen herättää? Neutraaleja, positiivisia vai negatiivisia, kriittisiä, arvostelevia ja hyväksyviä tai rakastavia. Mihin kiinnität huomion, kuinka puhut itsellesi? Oletko itsellesi ystävä?

Media ja some luo valtavasti paineita näyttää vähän paremmalta, jollain tavalla erilaiselta mitä peilistä näet. Ihanneminä olisi laihempi tästä, iho olisi tasaisempi, hiukset paksummat ja tuuheammat. Ihanneminä olisi aina parempi, eli en riitä tällaisena. On hyvä kysyä itseltään, miksi haluaisin olla jotain enemmän tai vähemmän kuin tällä hetkellä. Onko syy siinä, ettei osaa hyväksyä itseään, ettei pidä itseään arvokkaana vai siinä, että haluaisi voida hieman paremmin, nukkua paremmin, saada uusia kokemuksia vai kenties haastaa itseään.

Tätä kielteistä kierrettä pahentaa vertaaminen muihin. Olisimpa saman näköinen kuin tuo tai tuo. Kuitenkin näemme ihmisistä vain hyvin pienen osan hänen elämästään. Koskaan ei voi tietää mitä toinen ihminen on kokenut, tai mitä asioita kenties arvottanut alemmas saavuttaakseen tietynlaisen vartalon tai some-minän.

Jokaisella meistä on omat haasteemme, miksi siis verrata. Jokaisen elämä on erilainen, jokaisen vartalo on erilainen, kaikki yhtä arvokkaita.
Bodypositive ja bodylove, mitä se tarkoittaa. Sitä, että hyväksyy oman ja muiden vartalot sellaisena kuin ne ovat. Hyväksyy oman peilikuvansa. Kaikkea ei tarvitse rakastaa, se vaatisi aika paljon, mutta siihen suuntaan olisi hyvä pyrkiä.

Tavoitteita saa olla, ja joskus niistä voi olla paljon apua ja iloa elämään. On kuitenkin hyvä kysyä, onko tavoite terveellä vai epäterveellä pohjalla. Epäterveellä tarkoitan esimerkiksi sitä, että käy lenkillä koska vihaa omaa kehoaan ja haluaisi olla laihempi. Terve ajattelumalli on esim. sitä että käy lenkillä koska nauttii urheilun tuomasta hyvästä olosta ja haluaa voida paremmin.

Mitä itsensä hyväksyminen vaatii, ja miksi se on niin tärkeää? Kun hyväksyt itsesi, sinun on helppo hyväksyä muut ihmiset ympärilläsi, ja voit keskittyä muihin asioihin elämässäsi. Itsensä inhoaminen vie valtavasti aikaa ja voimavaroja, ja siinä ne menevät totaalisesti hukkaan.

Se, että oppii hyväksymään itsensä vaatii aikaa, toistoja, tietoista opettelua ja harjoittelua. Alkuun voi ottaa itselleen aivan pienen askeleen. Liimaa peiliin lappu, jossa lukee; olen kaunis, minä riitän. Sano itsellesi yksi asia, mistä pidät itsessäsi. Oli se sitten hiukset, varpaat tai pylly. Pikkuhiljaa huomaa, miten itselle nätisti, ystävällisesti puhuminen antaa voimaa ja tuo mahtavan olon. Ja kun aikaa kuluu, alkaa kiinnittää huomiota niihin ihaniin asioihin itsessä. "Tänään näytän tosi hyvältä." "Minulla on hyvä olo omassa vartalossani." Hiukseni ovat tänään ihanat." "Jaksoin tämän treenin tosi hienosti, minulla on mahtava kroppa."

Se ei ole helppoa, mutta se kannattaa. Koskaan ei ole liian myöhäistä opetella hyväksymään itsensä, eikä siitä voi olla haittaa. Tärkeintä on se, että hyväksyy itsensä kaikkinensa. Jokaisen arven, karvan ja rasvasolun. Minä olen hyvä näin.