Siirry pääsisältöön

Kokeilen siipien kantavuutta

Tää talvi oli mulle valoisampi. Voimat alkaa pikkuhiljaa palailla normaalimpaan suuntaan, mieliala on selkeästi parempi ja hymy, nauru ja ilo on taas luontevasti osa minua. Ihan niikuin kuuluu. Olen tainnut joku aika sitten kirjoittaa tasapainon löytämisestä. Se on minulla vieläkin asia, mihin joudun kiinnittämään huomiota hieman enemmän. Syylisyyden iskiessä päälle yritän parhaani mukaan muistuttaa, ettei minun tarvitse jaksaa kaikkea. Ja lepääminen on minulle tärkeää, eikä siitä tarvitse kokea syylisyyttä tai pettymystä itseen.

Kevät ja lämpö ja aurinko on aivan tervetulleita. Tuntuu hyvältä kokea kevät aidommin, viime keväästä en muista muuta kuin pahan olon.. Tämä kevät on minulle kevät pitkän kaamoksen jälkeen. Pimeän ja kylmän jälkeen oion siipiäni ihmetellen valoa ja auringon lämpöä. Kevään ääniä, tuoksua. Varovasti lämmittelen itseni vetreäksi talviunesta. Kuivatan siivet kevätaurigossa, ja varovasti, vähän kerrallaan kokeilen siipien kantavuutta, nousen aluksi matalalle, kunnes kohta korkealle, korkeammalle, ylös. Kevään ensimmäisenä perhosena.

Kommentit

Lähetä kommentti