Sometimes, when I say "I'm okay". I want someone to look me in the eyes, hug me tight and say, "I know you're not".
Miten monesti ja miten helppo onkaan sanoa, että mulla on kaikki hyvin. Vaikka sisällä jokin huutaisi että kerro nyt hyvä ihminen totuus. Sillon kun eniten tarvitsisi sitä halausta, hymyilee entistä enemmän, ja kertoo miten hyvin on mennyt. Kertoo, miten reipas on ollut, mitä innostavia ja ihania asioita on ollut. Kun oikeasti voisi kertoa, että jaksoin tänään nousta sängystä ja pukea päälle. Ja miten itku on päivittäistä. Miten tuntuu, että on umpikujassa.
Nyt voin sanoa, että aivan oikeesti, mulla menee paremmin. Mutta ei ole kauaa siitä, kun tuntui, että kaikki on mustaa. Jos joku kysyi kuulumisia, meinasin alkaa itkemään. En jaksanut enkä halunnut kertoa, että oikeasti en jaksa. Saatoin vastata, ihan okei, mutta sisällä se musta möykky suureni vain entisestään.
Olo alkoi helpottaa heti, kun siitä sai sanottua. Kun puhui totta. Ei yrittänyt väkisin hymyillä itkun kuristaessa kurkkua.
Avun pyytäminen on rohkeutta ja vahvuutta. Ei ole liian pieniä, liian isoja, liian pahoja, liian lapsellisia asioita, mihin apua tarvitsee. On vain hankaluuksia, joidenka ratkaisuun tarvitsee apua.
Ihmismieli on erittäin monimutkainen ja toisinaan hankala ymmärtää. Omia tunteita ja ajatuksia ei ole aina helppo ymmärtää, mutta jonkun toisen kanssa asioita mietittäessä saattaa solmukohdat aueta kuin itsestään. Joskus voi tarvita vuosien terapiaa, mutta joskus se yksi keskustelukerta voi helpotta jatkamaan matkaa ja löytämään ratkaisuja.
Eikä aina tarvita ratkaisuja vaan ymmärrystä ja myötätuntoa.
Miten monesti ja miten helppo onkaan sanoa, että mulla on kaikki hyvin. Vaikka sisällä jokin huutaisi että kerro nyt hyvä ihminen totuus. Sillon kun eniten tarvitsisi sitä halausta, hymyilee entistä enemmän, ja kertoo miten hyvin on mennyt. Kertoo, miten reipas on ollut, mitä innostavia ja ihania asioita on ollut. Kun oikeasti voisi kertoa, että jaksoin tänään nousta sängystä ja pukea päälle. Ja miten itku on päivittäistä. Miten tuntuu, että on umpikujassa.
Nyt voin sanoa, että aivan oikeesti, mulla menee paremmin. Mutta ei ole kauaa siitä, kun tuntui, että kaikki on mustaa. Jos joku kysyi kuulumisia, meinasin alkaa itkemään. En jaksanut enkä halunnut kertoa, että oikeasti en jaksa. Saatoin vastata, ihan okei, mutta sisällä se musta möykky suureni vain entisestään.
Olo alkoi helpottaa heti, kun siitä sai sanottua. Kun puhui totta. Ei yrittänyt väkisin hymyillä itkun kuristaessa kurkkua.
Avun pyytäminen on rohkeutta ja vahvuutta. Ei ole liian pieniä, liian isoja, liian pahoja, liian lapsellisia asioita, mihin apua tarvitsee. On vain hankaluuksia, joidenka ratkaisuun tarvitsee apua.
Ihmismieli on erittäin monimutkainen ja toisinaan hankala ymmärtää. Omia tunteita ja ajatuksia ei ole aina helppo ymmärtää, mutta jonkun toisen kanssa asioita mietittäessä saattaa solmukohdat aueta kuin itsestään. Joskus voi tarvita vuosien terapiaa, mutta joskus se yksi keskustelukerta voi helpotta jatkamaan matkaa ja löytämään ratkaisuja.
Eikä aina tarvita ratkaisuja vaan ymmärrystä ja myötätuntoa.
Kommentit
Lähetä kommentti