Palasia

Sinulla voi olla mielenterveyden ongelma, mutta sinä et ole mielenterveysongelma. 

Instagramissa tuli vastaan käyttäjä @mielenhyvinvointi, jolla on paljon hyviä tekstejä. Tuo edellä ollut lause tuntui tärkeältä ja hyvältä muistutukselta itselle.

Sillon, kun masennus ja ahdistus oli pahimmillaan, tuntui, ettei minussa ole muuta. Että minä on yhtäkuin masennus. Että voisin esitellä itseni sanomalla; Hei olen Soila ja minulla on masennus. Lokeroin itseni sen kautta, mikä diagnoosi minulla on ja mitä lääkkeitä syön. Vaikka todellisuudessa se on vain pieni osa minua. Toki silloin se vaikutti elämääni enemmän, mutta ei se ollut kaikki minussa.

Niinkuin @mielenhyvinvointi -tekstissä sanottiin, että mielenterveysongelma ei ole yhtäkuin itse, vaan se on ikäänkuin epämiellyttävä vieras, joka on käymässä. Monet mielenterveyden ongelmat ovat sellaisia, jotka vaikuttavat elämään jossain vaiheessa paljonkin, joskus loppuelämän ajan, mutta kun lääkitys ja hoito saadaan tasapainoon, ei se ole kovinkaan suuri asia. Pieni osa vain.

Masennus, paniikkihäiriö, ahdistus tai syömishäiriö on sairauksia, joita ei voi toivoa kenellekkään, kun on itse ne kokenut. Kuitenkaan omista kokemuksista en antaisi mitään pois, vaikka osa pimeydestä ja mustasta on ollut elämäni tähän mennessä pahimpia kokemuksia. Kaikki tuo on kuitenkin tehnyt minusta minut, mikä nyt olen. Ne on kasvattanut ja opettanut minua, vaikkakin aika kovakouraisesti toisinaan. Mutta ilman niitä en olisi minä.

Vielä olen matkalla kokonaiseksi, enkä tiedä olenko, tai tarvitseeko edes koskaan olla kokonainen, silti olen kiitollinen tästä matkasta tähän asti.

Nyt voisin kertoa itsestäni enemmänkin, että haaveilen koirasta, rakastan lapsia, joskus haluan työskennellä ihmisten parissa, nautin leipomisesta ja Enni Mustosen kirjoja luen mielelläni uudelleen ja uudelleen. Mikään nuistakaan ei määritä minua, ne ovat palasia minussa.