Tunnen syksyn vahvemmin

On myöhä ilta. Tavallisesti olisin jo iltapalalla, mutta nyt kävelen läheisen lammen rantaa. Päivä on ollut lämmin, vaikka ilmassa tuntee jo syksyn kirpeyden. Olen tulossa siskon luota. On hiljaista. Vain muutama ihminen tulee vastaan. Koiraa lenkittämässä. 

Ilta on hämärtynyt, muutama pilvi kertoo auringon joku aika sitten laskeneen. Ilma tuntuu joltain väriltä, ehkä hieman persikkainen. Se tuntuu pehmeältä. Juuri sopivan keveä, yhtä aikaa viileä ja lämmin. Tuuli lennättää maitohorsman höytyviä ilmassa. 

Olen jollakin tapaa omassa kuplassani, mutta silti luonto pääsee lähelleni. Pysyn kuplassani, suojaan itseäni kylmältä. Kupla tuo minulle turvaa, mutta joskus myös yksinäisen olon. Tunteen, etten osaa olla ilman sitä, pelon, että ilman kuplaa satutan itseäni. Tai että ilman kuplaa minusta näkyisi liikaa, olisin liian avoin. 

Luonto pääsee kuplani sisälle. Pilvet, valo, värit, sade. Niistä minä elän. Tänä vuonna tunnen syksyn vahvemmin.