Mahdollisuuksia

Ihana reissu takana, mutta aina on ihaninta palata takaisin kotiin. Näin paljon ihania ihmisiä, tutustuin uusiin ja rentouduin merenrannalla. Ainoa asia mikä hankaloitti elämää oli IBS-oireet, jotka näköjään reissuissa pahenee. No, niittenkin kanssa sitä ihmeesti oppii elämään. 

Nyt olo on tavallisen hyvä. Välillä nukkuminen on ollut hankalaa, mistä johtuen oon nukkunu päiväunia ja ollut väsyneempi. Toisaalta väsymys kuuluu mulla myös reissusta palautumiseen. Yks aamu, kun en saanut nukuttua kävin lenkillä. Helle oli poissa ja sade oli kirkastanut värit. Kostea metsä tuoksui niin voimakkaalle. Sammalen, kuusen, sateen ja saniaisten tuoksu. Väritkin oli jo vähän syksyyn kallistuneita. Kukkineet maitohorsmat ja auringon polttama heinikko. Aurinko teki vesipisaroista kristallia kuusenoksille. Silloin tuntui, että tänne minä kuulun. 

Elokuu on vasta alussa, mutta silti sitä on alkanut jo miettiä syksyä ja omaa jaksamista. Toisaalta vähän pelottaa jopa, mutta toisaalta, taas uusi mahdollisuus jaksaa. Mahdollisuus sille, että kaikki meneekin hyvin. Mahdollisuus elää tavallisen onnellinen syksy ja talvi. Ja nyt en ole yksin.

Sairaslomaa mulla on 12pv. asti, ja 9pv. menen tutustumaan Verveen, joka tarjoaa ammatillista kuntoutusselvitystä. Tässä linkki, missä lisätietoa aiheesta. Vähän vaan jännittää, mutta toisaalta olo on aika luottavainen. Nämä ihmiset haluaa olla apuna ja tukena, kun palaan työelämään/opiskelujen pariin. 

Tullessani reissusta olin saanut äitiltä muutaman kortin. Yhdessä oli teksti:

Kuinkas tässä nyt näin kävi, hän ajatteli ällistyneenä. Minähän olen ollut niin iloinen kaiken päivää. Mikä se olikaan niin yksinkertaista?

-Muumilaakson marraskuu-