ehkä pastellinvärisen

Elämme jänniä päiviä ystävä hyvä. Takana on muutto ekaan omaan kämppään. Eilen tänne roudattiin tavarat ja tänään täällä on jo tosi hyvän näköstä. Toki sohva ja muutama muu kaluste (ja verhot ikkunoista) vielä puuttuu, mutta viikonloppuna tää on varmasti jo aivan eri näkönen.

Oon onnellinen. Kaikki on mennyt tähän asti niin hyvin ja vaivattomasti. Mitä nyt vähän meinasi jäädä sähkösopimuksen tekeminen viime tinkaan. Mutta siitäkin selvittiin, niikuin nyt kaikesta muustakin.

Pari sanaa mun kämppiksestä. Voiko olla huipumpaa..? Molemmat muutettiin nyt ekaa kertaa pois äitin helmoista, joten kummallekkaan ei oo muodostunut mitään tiettyä muottia, että näin pitää tehdä. Ollaan molemmat yhtä pihalla eikä tarvii hävetä sitä ettei jotaki tiiä/osaa/ymmärrä. Parasta on se että kumpikin meistä joustaa, eikä meillä oo millin tarkkaa. <3 sulle K, sinne makkariin.

Ens maanantaina mulla alkaa työt, ja vähän jo ootan, että se oma arkirytmi muodostuu. Sekun on ollut tässä viimesen puolen vuoden (vai jopa 8kk) ajan hivenen hukassa. Unirytmi mulla on vieläkin tosi outo. Oon koittanu olla stressaamatta vaikken sais unta, koska stressi ei ainakaan helpota.

Fiilis mulla on ollut yllättävän hyvä, tää muutto tuli mulle just oikeeseen aikaan. Syöminenkin on helpompaa, koska on vaan pakko ite huolehtia että syö. Tai ei sitä nyt oo ees aatellu, on vaan syöny. Tällä hetkellä tekee mieli tortillaa.. tai sushia.. tai pizzaa.. toiskohan joku..?

Ajattelin ostaa oikein ihanan avaimenperän. Jonkun söpön, ehkä pastellinvärisen, ja tarpeeks ison. Koska täytyyhän aikuisella ihmisellä moinen olla..