Siirry pääsisältöön

Askel taakse

Mun oli pakko. Tuntui niin pahalta. Taas samassa pisteessä. Nyt kun asiat menivät oikeaan suuntaan. Lopetin työt. En haluaisi olla luovuttaja, mutta tässä tilanteessa tuo oli oikea ratkaisu. Mietin sitä alusta alkaen, syynä tietysti oma jaksaminen ja muutama muu asia.

Tämän viikonlopun otan ihan rauhassa, ja sitten mietin jatkoa. Jotakin haluaisin tehdä, mutten vielä osaa sanoa mitä. Lastenhoito on yks vaihtoehto, se ois semmonen mistä nautin ja mikä on mulle lähellä sydäntä. No mutta, täytyy miettiä.

Askel taakse, ja pikkuhiljaa askeleita varovasti eteenpäin. Matka jatkuu.

Kommentit