Tässä postauksessa kysyin teiltä kokemuksia, tarinoita ym. liittyen mielenterveyteen. Sain aivan tosi ihanaa palautetta. <3 Kiitos kaikille, jotka on uskaltanu kertoo omasta matkasta. Pidemmittä puheitta, tässä tarinoita ja tsemppejä:
Mulla oli vajaa vuosi sitten iso stop-merkillä varustettu tienristeys oman henkisen hyvinvoinnin kanssa. En ollu sitä ennen oikeen ymmärtänyt henkisiä ongelmia ylipäätään, mut elämä päätti opettaa kertarysäyksellä!Olin elänyt jo kauan aika huoletonta elämää ja kokeillut kaikkea niin kuin nuoruuteen nyt kuuluu. Sillon sit havahduin siihen et mulla oli tosi paha olla, olin hyvin yksinäinen, huonoissa väleissä perheen kanssa ja ylipäätään hukassa elämäni kanssa tehtyäni hurjasti asioita jotenkin sinnepäin ja oltuani kaikkea muuta kuin oma itseni. Sitä on kauhean vaikea selittää, niin kuin nyt henkisten ongelmien syitä varmaan yleensäkin, ainakin näin läheltä tarkasteltuna.
Mulla oli sellanen kuukauden jakso kun päivät oli vaan harmaata mössöä ja kului pääasiassa itkien tai nieleskellen ja miettien miten kamalaa paskaa on olla elossa. En kestänyt omia ajatuksiani ja päätin jo pari viikkoa sitä sekasotkua katseltuani pyytää apua. Ja onneksi sitä sain!
Kävin keskustelemassa muutaman kuukauden jakson aikana psyk.sh:n kanssa, mikä oli tosi hyvä juttu.
Vaikka mun kokemus ei mitenkään suuri tai erityisen traumaattinen ole, se oli hyvin käänteentekevä mun elämässä, ja apua saatuani pystyin nousemaan siitä suosta ja ymmärtämään tehdä fiksumpia valintoja, ja toisaalta tajuta myös sen, että fiksuimmatkaan valinnat eivät estä ahdistusta, masennusta tai henkisiä ongelmia. Toisin sanoen, voimme tehdä hirveästi asioita oman hyvinvoinnin eteen, mun on nöyrryttävä siihenkin faktaan, että vaikeat ajat vaan kuuluu elämään.
Mun tarinan opetus vois olla vaikka se että apua saa jos sitä pyytää! Ja jos tuntuu yhtään että vois tarttea apua niin ehdottomasti kannattaa pyytää. Oman maaiman isoimmat ongelmat saattaa näyttää pieniltä jonkun muun ongelmiin verrattuna (ja toisaalta päinvastoin), mut paha olo on niin henkilökohtainen kokemus, että muihin ei kannata verrata. Kyllä sen tietää jos itsellä on niin huono olla ettei sitä oikein kestä.
-Nainen 21v
Oon joskus laittautunu ihan itteeni varten, vaikka tietäisin et oon koko päivän kotona, sen jälkeen oon ottanu itestäni kivoja kuvia ja sitä kautta löytäny kohtia kehosta ja kasvoista joista tykkään ja joita pidän kauniina, ja pikkuhiljaa alkanu hyväksyä niitä kohtia joista en sit pidäkään niin paljoa. Mut tärkeintä on ettei vertaa itteensä toisiin vaan yrittää löytää ne omat vahvuudet!
- Nainen 19v
Jaan nää tarinat muutamaan eri postaukseen. Kiitos vielä kaikille, jotka lähti tähän mukaan. <3
Jos et oo vielä jakanu omaa tarinaa, ja oisit valmis sen tekemään niin kommentoi, laita viestiä instassa @soilajenny tai snäpissä @soilajm.
Mulla oli vajaa vuosi sitten iso stop-merkillä varustettu tienristeys oman henkisen hyvinvoinnin kanssa. En ollu sitä ennen oikeen ymmärtänyt henkisiä ongelmia ylipäätään, mut elämä päätti opettaa kertarysäyksellä!Olin elänyt jo kauan aika huoletonta elämää ja kokeillut kaikkea niin kuin nuoruuteen nyt kuuluu. Sillon sit havahduin siihen et mulla oli tosi paha olla, olin hyvin yksinäinen, huonoissa väleissä perheen kanssa ja ylipäätään hukassa elämäni kanssa tehtyäni hurjasti asioita jotenkin sinnepäin ja oltuani kaikkea muuta kuin oma itseni. Sitä on kauhean vaikea selittää, niin kuin nyt henkisten ongelmien syitä varmaan yleensäkin, ainakin näin läheltä tarkasteltuna.
Mulla oli sellanen kuukauden jakso kun päivät oli vaan harmaata mössöä ja kului pääasiassa itkien tai nieleskellen ja miettien miten kamalaa paskaa on olla elossa. En kestänyt omia ajatuksiani ja päätin jo pari viikkoa sitä sekasotkua katseltuani pyytää apua. Ja onneksi sitä sain!
Kävin keskustelemassa muutaman kuukauden jakson aikana psyk.sh:n kanssa, mikä oli tosi hyvä juttu.
Vaikka mun kokemus ei mitenkään suuri tai erityisen traumaattinen ole, se oli hyvin käänteentekevä mun elämässä, ja apua saatuani pystyin nousemaan siitä suosta ja ymmärtämään tehdä fiksumpia valintoja, ja toisaalta tajuta myös sen, että fiksuimmatkaan valinnat eivät estä ahdistusta, masennusta tai henkisiä ongelmia. Toisin sanoen, voimme tehdä hirveästi asioita oman hyvinvoinnin eteen, mun on nöyrryttävä siihenkin faktaan, että vaikeat ajat vaan kuuluu elämään.
Mun tarinan opetus vois olla vaikka se että apua saa jos sitä pyytää! Ja jos tuntuu yhtään että vois tarttea apua niin ehdottomasti kannattaa pyytää. Oman maaiman isoimmat ongelmat saattaa näyttää pieniltä jonkun muun ongelmiin verrattuna (ja toisaalta päinvastoin), mut paha olo on niin henkilökohtainen kokemus, että muihin ei kannata verrata. Kyllä sen tietää jos itsellä on niin huono olla ettei sitä oikein kestä.
-Nainen 21v
Oon joskus laittautunu ihan itteeni varten, vaikka tietäisin et oon koko päivän kotona, sen jälkeen oon ottanu itestäni kivoja kuvia ja sitä kautta löytäny kohtia kehosta ja kasvoista joista tykkään ja joita pidän kauniina, ja pikkuhiljaa alkanu hyväksyä niitä kohtia joista en sit pidäkään niin paljoa. Mut tärkeintä on ettei vertaa itteensä toisiin vaan yrittää löytää ne omat vahvuudet!
- Nainen 19v
Jaan nää tarinat muutamaan eri postaukseen. Kiitos vielä kaikille, jotka lähti tähän mukaan. <3
Jos et oo vielä jakanu omaa tarinaa, ja oisit valmis sen tekemään niin kommentoi, laita viestiä instassa @soilajenny tai snäpissä @soilajm.
Kommentit
Lähetä kommentti