Tässä postauksessa kysyin teiltä kokemuksia, tarinoita ym. liittyen mielenterveyteen. Sain aivan tosi ihanaa palautetta. <3 Kiitos kaikille, jotka on uskaltanu kertoo omasta matkasta. Pidemmittä puheitta, tässä tarinoita ja tsemppejä:
Kaikki alko ala-asteella. Paria tyttöä meijän luokalta kiusattiin, ja kun mä yritin lopettaa sen, jouduin itsekin kiusatuksi. Pari vuotta tapahtuneen jälkeen, alakoulun viimeisellä luokalla, kiusaaminen viimein loppui. Silloin kuvioihin astui opettaja, joka otti mun säröilleen itsetunnon ja päätti hajottaa sen palasiks. Mä uskoin kaiken mitä se musta sanoi, koska "opettajathan on viisaampia kuin lapset".
Ja kun mä viimein siirryin yläasteelle, kiusaaminen alkoi uudestaan. Mun parhaat kaverit (jotka sattui olemaan ne tytöt keitä mä ala-asteella puolustin) jätti mut yksin. Koulusta tuli maailman pahin paikka. Joka päivä musta puhuttiin pahaa selän takana ja mut tehtiin naurunalaiseksi harva se päivä. Ja joka päivä mä menin kouluun, pakenin todellisuutta laittamalla kuulokkeet korville ja esitin, että mua ei kiinnostanut vaikka todellisuudessa mun itsetunnon palaset oli nyt pieniä sirpaleita.
Vaikka tää kaikki oli jo aiheuttanut mulle masennusta, itsetuhoisuutta, ahdistuneisuutta ja ongelmia syömisen kanssa, ysiluokalla kaikki meni toivottomaks.
Mä tulin tosi läheiseksi toisen masentuneen nuoren kans. Mä yritin auttaa sitä, se yritti auttaa mua, mutta me molemmat oltiin niin huonossa kunnossa, että me vaan pahennettiin toistemme oloa. Joka päivä mä pelkäsin että se tappaa itsensä, ja joka päivä mä itkin paniikissa koulun vessan lattialla sen takia.
Useina päivinä mä en voinut mennä edes yhdelle tunnille. Wilmamerkintöjä sateli, mä olin itsetuhoinen ja välillä mä olin ollut syömättä niin kauan, etten voinut ees liikkua. Vaikka mä piilottelin mun asioita niin hyvin kuin osasin, mun vanhemmat huomas että mä olin aivan selkeesti muuttunut. Omasta mielestä mä olin ihan normaali, mutta mut vietiin lääkäriin.
Masennustesti väitti mulle vaikeaa masennusta ja mä sain kolme viikkoa sairaslomaa. Kotona mä en silti ollut kauaa. Mun paha olo oli niin sietämätön, etten mä kestänyt enää. Mut vietiin päivystykseen ja yhdeltä yöllä mä halasin isää suljetun osaston käytävällä. Mä olin suljetulla about kaks ja puol kuukautta.
Se aika tuntui ikuisuudelta, mut se ikuisuus oli lopputuloksen arvoista. Mä olin paljon paremmassa kunnossa, niin paljon paremmassa että mä pystyin alkaa toipumaan kunnolla. Ja toipumassa oon edelleen. Takapakkeja tulee edelleen, mutta pahin on silti ohi.
Ja onneksi mulla on perhe ja ystävät (ja lääkkeet ofc) tukemassa mun toipumista. Sinä yönä kun mä jouduin osastolle, mun päässä ei käynytkään että asiat vois kääntyä näin hyviksi. Nyt mulla on toivoa tulevaisuuden suhteen, ja mä tiiän, että joku päivä mä voin sanoa olevani oikeesti onnellinen.
-Tyttö 16v
Aina on uusi alku, uusi päivä ja uusi mahdollisuus.
-Miia Moisio
Jaan nää tarinat muutamaan eri postaukseen. Kiitos vielä kaikille, jotka lähti tähän mukaan. <3
Jos et oo vielä jakanu omaa tarinaa, ja oisit valmis sen tekemään niin kommentoi, laita viestiä instassa @soilajenny tai snäpissä @soilajm.
Eka osa löytyy täältä. Toinen osa täältä. Kolmas osa täältä.
Vielä ois tulossa ainakin yks Teidän tarinoita -osa. <3
Kaikki alko ala-asteella. Paria tyttöä meijän luokalta kiusattiin, ja kun mä yritin lopettaa sen, jouduin itsekin kiusatuksi. Pari vuotta tapahtuneen jälkeen, alakoulun viimeisellä luokalla, kiusaaminen viimein loppui. Silloin kuvioihin astui opettaja, joka otti mun säröilleen itsetunnon ja päätti hajottaa sen palasiks. Mä uskoin kaiken mitä se musta sanoi, koska "opettajathan on viisaampia kuin lapset".
Ja kun mä viimein siirryin yläasteelle, kiusaaminen alkoi uudestaan. Mun parhaat kaverit (jotka sattui olemaan ne tytöt keitä mä ala-asteella puolustin) jätti mut yksin. Koulusta tuli maailman pahin paikka. Joka päivä musta puhuttiin pahaa selän takana ja mut tehtiin naurunalaiseksi harva se päivä. Ja joka päivä mä menin kouluun, pakenin todellisuutta laittamalla kuulokkeet korville ja esitin, että mua ei kiinnostanut vaikka todellisuudessa mun itsetunnon palaset oli nyt pieniä sirpaleita.
Vaikka tää kaikki oli jo aiheuttanut mulle masennusta, itsetuhoisuutta, ahdistuneisuutta ja ongelmia syömisen kanssa, ysiluokalla kaikki meni toivottomaks.
Mä tulin tosi läheiseksi toisen masentuneen nuoren kans. Mä yritin auttaa sitä, se yritti auttaa mua, mutta me molemmat oltiin niin huonossa kunnossa, että me vaan pahennettiin toistemme oloa. Joka päivä mä pelkäsin että se tappaa itsensä, ja joka päivä mä itkin paniikissa koulun vessan lattialla sen takia.
Useina päivinä mä en voinut mennä edes yhdelle tunnille. Wilmamerkintöjä sateli, mä olin itsetuhoinen ja välillä mä olin ollut syömättä niin kauan, etten voinut ees liikkua. Vaikka mä piilottelin mun asioita niin hyvin kuin osasin, mun vanhemmat huomas että mä olin aivan selkeesti muuttunut. Omasta mielestä mä olin ihan normaali, mutta mut vietiin lääkäriin.
Masennustesti väitti mulle vaikeaa masennusta ja mä sain kolme viikkoa sairaslomaa. Kotona mä en silti ollut kauaa. Mun paha olo oli niin sietämätön, etten mä kestänyt enää. Mut vietiin päivystykseen ja yhdeltä yöllä mä halasin isää suljetun osaston käytävällä. Mä olin suljetulla about kaks ja puol kuukautta.
Se aika tuntui ikuisuudelta, mut se ikuisuus oli lopputuloksen arvoista. Mä olin paljon paremmassa kunnossa, niin paljon paremmassa että mä pystyin alkaa toipumaan kunnolla. Ja toipumassa oon edelleen. Takapakkeja tulee edelleen, mutta pahin on silti ohi.
Ja onneksi mulla on perhe ja ystävät (ja lääkkeet ofc) tukemassa mun toipumista. Sinä yönä kun mä jouduin osastolle, mun päässä ei käynytkään että asiat vois kääntyä näin hyviksi. Nyt mulla on toivoa tulevaisuuden suhteen, ja mä tiiän, että joku päivä mä voin sanoa olevani oikeesti onnellinen.
-Tyttö 16v
Aina on uusi alku, uusi päivä ja uusi mahdollisuus.
-Miia Moisio
Jaan nää tarinat muutamaan eri postaukseen. Kiitos vielä kaikille, jotka lähti tähän mukaan. <3
Jos et oo vielä jakanu omaa tarinaa, ja oisit valmis sen tekemään niin kommentoi, laita viestiä instassa @soilajenny tai snäpissä @soilajm.
Eka osa löytyy täältä. Toinen osa täältä. Kolmas osa täältä.
Vielä ois tulossa ainakin yks Teidän tarinoita -osa. <3
Kommentit
Lähetä kommentti