Siirry pääsisältöön

Luonto hoitaa

Pakattiin rinkat ja lähettiin. Käveltiin, juteltiin ja käveltiin vielä. Kuunneltiin luonnon ääniä.
Päästiin ekaan yöpaikkaan. Laitettiin tuli. Onko mitään parempaa kun nuotio ja tulen katsominen. Vieressä kohisi pikkunen koski. Juteltiin, naurettiin, laitettiin ruokaa. Miten se ruoka maistuukaan niin hyvin ulkona. 

Seuraavana aamuna jatkettiin matkaa. Kun kävelee, kävelee ja syö ja nukkuu, on jotenkin niin rauhallinen olo. Turvallinen, kiitollinen. Kun ei kaipaa kännykkää, vesivessaa eikä suihkua. Kun kasvojenhoitoon käytät järvivettä ja hyttysmyrkkyä. Ja miten keitetty vesi voi maistua niin hyvältä, siis ilman teepussia tai kaakaojauhetta.
Ja miten hyvä on olla rakkaan ystävän kanssa. 

Luonto, sen äänet, tuoksut ja tunne. Ei oo olemassa mitään sen parempaa rentoutumista. Kaikki turhat ajatukset jää kotiin tai viimestään halkoja hakatessa tai puuroa keittäessä. Kun ollaan niin perusasioiden äärellä. Raikas, vehreä ja niin hapekas ilma. Vesipisaroiden kimallus lehdillä. Kukkien värit, tuoksut ja perhoset. 

Tuntee olevansa pieni, mutta arvokas. Oon onnellinen ja kiitollinen kun sain kokea jotakin näin ihanaa. Ja kun meillä on näin mahtava luonto. 

Luonto on parasta lääkettä. Ei siellä mieti mahamakkaroita tai huonoa fiilistä, koska sitä ei oo. Ei siellä mieti kalorien kulutusta tai tulevaisuutta. Kliseistä, mutta niin totta, siellä on elää hetkessä.

Joutsen lensi aivan meidän edestä. Sumu nousi tyynen järven pinnalle. Käki kukkui ja mustarastas lauleli. Tuli rätisi ja toi niin pehmeän lämmön. Makuupussiin kääriytyessä olo on raukea. Ja kun viereen tulee ihminen, jonka kanssa voi puhua kaikesta, olla hiljaa, itkeä ja nauraa. Olla oma itsensä. Siinä on hyvä nukkua. 

Kommentit