Siirry pääsisältöön

Hymyn takana

Lähden käyttämään koiraa ulkona. Vedän Reino-tossut jalkaan ja laitan takin päälle. Vetoketjun vedän ylös asti. On vähän kylmä. Vaikka on kesäilta. Laitan kavereille snäppiä niityltä. Hymyilen kuvassa ja kirjoitan "Ihana kesä ja kukkien tuoksu". Ihania ne kyllä on. Lähetän kuvan ja laitan kännykän takin taskuun.

Ei mulla oikeesti ees oo nuin hyvä olla. Ei musta tuntunut siltä että oijoi niin ihana kesä. Mietin vaan, mitä olin syönyt tai jättänyt syömättä. Päivällä syöty jätski tuntu pahalta. Mutta olin sentään käynyt lenkillä. Jaloissa tuntuu. On heikko olo. Kävelen päämäärättömänä lähimetsässä. Kerään kukkakimpun ja otan taas kuvan. Hymyilen, näytän onnelliselle. Kenelle oikein esitän..? Mitä varten pidän tätä kulissia yllä..? Itseäni varmaan. En osaa sanoa.

Kukkia kerätessä on hyvä olla. Niissä on niin kauniita värejä. Nautin, kun saan yhdistellä ihania kukkia. Koiranputkea, suolaheinää, hiirenvirnaa, poimulehteä.

Kerään kukan ja nousen ylös. Päässä heittää ja joudun ottamaan askeleen taakse etten kaadu. Miks mää teen tän itelle?! Miks kiusaan itteä ja syön liian vähän. Miks en voi tajuta, ettei mun tarvii olla yhtään laihempi. Että riitän tämmösenä.

Hymyn takana ei oo kyyneleitä, enää, koska ne on varmaan loppunut. Alkuvuodesta itkin niin paljon. Mun hymyn takana on väsynyt, pettynyt ja onneton tyttö. Voimia ei paljoo oo ja kädet tärisee kun maalaan. Heikottaa ja on nälkä. Sitä en tosin tunne, muutakuin ärtymyksenä ja väsymyksenä.

Palaan kotiin. Laitan kukat maljakkoon ja otan kuvan. Laitan iltapalan. Kello on yhdeksän ja syön melkein tavallisen määrän. Isohko annos puuroa ja leipää. Syödessä se tuntuu aivan liian isolta annokselta. Leipää syödessä tuntuu pahalta. "Oisin pärjänny puurolla."

Jospa huomenna päivä olisi vähän parempi. Että saisi syötyä normaalisti. Ja peiliin katsoessa näkisi kauniin, vahvan ja arvokkaan ihmisen. Koska mää oon.

Kommentit