Ulkonäköpaineista ja kehopositiivisuudesta

Miks ihmisen ulkonäöstä ja koosta ja kropasta on tullu niin tärkeitä asioita..? Miks lehtien luetuimmat jutut on "Kuinka saada bikinikroppa näin nopeasti" tai "Näin pääset eroon viimeisestä kiloista"? Ja naistenlehdet ensin kertoo itsensä hyväksymisestä, mutta jo seuraavalla aukeamalla kerrotaan, miten vatsamakkaroista pääsee eroon. Voit hyväkyä ja rakastaa itseäsi, kunhan olet bikinikunnossa, osaat ja jaksat liikkua, syödä ja levätä oikein. Eläkä vaan unohda meditointia, ystäviä, harrastuksia, anoppia, naapureita, parvekekukkia ja runoiltoja. Ja muista nyt koko ajan tietoisesti rakastaa itseäsi.

Kroppa, keho, vartalo. Mikä siinä on että se on niin vaikea asia. Se on meillä kaikilla. Se on jokaisella erilainen. Se toimii jokaisella eri tavalla. Ja tärkeimpänä: jokainen keho on yhtä arvokas.
Oon onnellinen siitä, että nykyää on erilaisia kehopositiivisuutta lisääviä asioita. Ja nykyään yhä useampi tiedostaa sen, miten omaa ja toisen kehoa tulee kohdella ja arvostaa. Mutta vielä on aika paljon matkaa siihen ihanteeseen. Ja ei, en oo niin positiivinen, että uskoisin että se tapahtuu, mutta vähänkin eteempäin on parempi kun ei mittään.

Millon tulee aika, kun missikisat on historiaa, lehdissä ei arvioida julkkisten ulkonäköä, tai malliksi kelpaa minkä kokoinen ja näköinen vaan. Aika, jolloin sisäisellä kauneudella on merkitystä.

Kun jo alakouluikäiset lapset on sitä mieltä, että vois laihduttaa, ja että en ole sopiva. Kun herkimmässä teini-iässä olevat nuoret vertaa itseään malleihin ja tuntee syylisyyttä jäätelöstä. Kun lasten vanhemmat mittailee itseään peilin edessä ja arvioi, mistä olisi hyvä saada pois. Kun vanhemmat ihmiset (krhm.. Pirkko Arstila..) kokevat oikeudekseen arvioida julkisesti toisten ulkonäköä tai kokoa.

Tämän pitäis olla kaikille itsestään selvä asia, mutta kertauksen vuoksi: vaikket pitäisi toisen ihmisen ulkonäöstä, pukeutumis/hiustyylistä, koosta tai kasvonpiirteistä, voit pitää asian omana tietonasi. Ja toisaalta, jos mieleesi tulee ajatus, missä puhut toisesta kauniisti, avaa suu, ja sano se ääneen. Tässä maailmassa ei voi koskaan olla liikaa hyviä sanoja.

En tiedä onko ihmistä, joka osaa/pystyy/jaksaa rakastaa omaa kehoaan koko ajan ja täysillä. Ja koska me ollaan ihmisiä, niin eikai tässäkään tarvitse olla täydellinen. Jokaisella varmasti on niitä päiviä, kun joku kohta/asia itsessä tuntuu epämiellyttävältä, ja tekisi mieli pukeutua säkkiin. Toisilla niitä on enemmän ja toisilla vähemmän. Ja vaikka joskus on aikoja, kun ei näe itsessä mitään hyvää, tulee joskus vielä aika, jolloin tunnet itsekkin sen: Olen arvokas. Ilman mitään ehtoja.