Olla onnellinen

Tajusin, että oon vahva. Oon niin vahva että voitan tän. Näytän näille että voin vielä joku päivä olla onnellinen. Ilman sitä että koko ajan mietin mitä syön tai jätän syömättä. Ilman että käyn puntarilla tai mittaan vyötärönympärystä. Ilman että itken iltasin itteni uneen koska on vaan niin paha olla ja pahoja ajatuksia.

Oon vahva, ja haluan olla onnellinen. En tarkota, ettei sais olla huonoja päiviä ja heikko ja apua tarvitseva. Saa olla, ja pitääkin välillä. Mutta oon sen verran vahva että nää sairaudet ei mua kyllä enää määritä. Oon Soila, joka vielä voittaa masennuksen ja syömishäiriön. En halua olla masentunut ja syömishäiriöinen Soila.

Nyt mulla on hyvä olo. Näytän nuille sairauksille keskaria ja sanon että mua ne ei saa. Ja jos minusta ois kiinni nii ne ei sais ketään muutakaan. Itkettää ja naurattaa yhtä aikaa, mutta sen takia ku on niin hyvä olo. Pitkästä aikaa.

Tää matka on vielä tosi alussa, mutta jo paljon pidemmällä kun viikko sitten, tai kuukausi. Ja tiiän, että kun kuljen tätä tietä eteenpäin, niin oon joskus vielä niin vahva, ettei mua kukaan tai mikään enää satuta, lyttää tai paina maahan. Ja tiiän, että musta on vielä vaikka mihin.

Oon ihana, ainutlaatuinen, arvokas, vahva ja supermahtava nainen. Tiiän sen ja siks myös kerron sen.