Miltä tunne tuntuu?

Niin ihania, niin voimakkaita, ohikiitäviä, pidemmäksi aikaa tulevia. Sävyjä, värejä, tuoksuja, ääniä. Erityisherkkyyttä käsittelevässä postauksessa kerroin, miten erityisherkkänä tunnen tunteet voimakkaasti.

Monesti tunteet ei oo vaan pään sisällä vaan tunnen niitä myös koko kropassa. Ahdistus puristaa ja pelko laittaa kädet tärisemään, jännitys saa vatsan sekasin. Onnellisuus tuntuu lämpimänä sydämessä. Myötätunto tuntuu siltä, kuin eläisi hetken toisen ihmisen elämää.

Masennus toi mun elämään uusia tunteita. Niitten värit oli tummia, mustia. Pelko. Uudenlainen pelko. Pelko, ettei jaksa. Viha ja inho, joidenka kohteena on itse. Toivottomuus. Tulevaisuudessa ei ole mulle mitään hyvää. Syylisyys. Miten paljon huolta oon aiheuttanut. En sais kokea näin, mullahan on kaikki hyvin.

Myös syömishäiriö ja jo aijemmin paniikkihäiriö toi eniten itseen kohdistuvia synkkiä tunteita. Miks just mulle. Miks oon tämmönen, liian herkkä. En kelpaa, itselleni.
Tuntuu pahalta kirjottaa näitä asioita.

Onneks on ollu niitä ihania, valosia ja pastellinsävysiä tunteita. Rakkaat ihmiset ympärillä. Onnellisuus rakkaan ystävän ihanasta elämäntilanteesta. Se tunne, mikä tulee kun kuuntelee linnunlaulua kevätauringon lämmittäessä kasvoja. En tiiä sille nimeä, koska onnellisuus ei riitä sanana. Se on enemmän. Nämäkin ihanat tunteet on onneks mulle voimakkaita. Ne antaa voimaa jaksaa niitä synkkiä ja mustia ja pelottavia tunteita.

Joskus mulla on vaikeuksia hyväksyä omia tunteita. Sillon koitan aatella tunteen niin, että otan sen vastaan ihan kuin ystävänä. Tai tuttuna. Ai hei, sinä tulit taas. Mukava (ja joskus vähemmän mukava) tavata. mitä kuuluu? Ja kun tunne on ollut hetken kylässä, voin hyvillä mielin päästää sen jatkamaan.

Joskus sanon, nähdään pian.