Ihmisistä

Miten paljon energiaa ja iloa tuo ihmiset. Vaikka luonteelta oon semmonen, että isot porukat ei oo mun juttu, ja tarviin myös paljon omaa aikaa, niin ne oikeet ihmiset on ihan supertärkeitä.

Mitä on ne oikeet ihmiset..? Mulle ne on niitä, jotka hyväksyy mut tämmösenä, on tukena jos tarvii, ja joille mää voin olla tukena. Ihmisiä, joille voin kertoo asioita kiertelemättä ja kaunistelematta. Ihmisiä, jotka kertoo asioita mulle. Niitä jotka ei unoha, vaikka elämä kulettais kauempana, eikä aina riittäis aika pitää yhteyttä. Mutta niitä, joittenka kanssa se yhteys ei silti katkee.

Mulla on muutama tosi tärkee ihminen mun elämässä. Mulla ei oo isoja ystäväporukoita. Tuttuja ja kavereita kylläkin. Mulle myös perhe on niitä oikeita ihmisiä. Ne oikeet ihmiset on niitä, joilta saa voimaa ja virtaa, eikä ne sitä energiaa vie pois. Ne on niitä, jotka ei hylkää vaikka ois vaikeempaa.

Pisimpään mun elämässä on ollu yks rakas ystävä. Vaikka nähään harvoin ja ollaan eri ikäsiä, meillä on niin vahva side, etten usko minkään saavan sitä haurastumaan. Tää ihana on jaksanu olla tukena sillon ku oon ollu pohjalla. Mutta samalla kertonu mulle omia kuulumisia, hyviä ja huonoja, eikä oo niitä vähätelly. Se on ollu kaikista tärkeintä itelle. Että vaikka mulla ois vaikeeta, ei se tarkota sitä, etten haluais tietää toisen kuulumisia. Paljon sydämiä. Kiitos kun oot.

Sitte on niitä, joittenka kanssa on aina mukava nähä ja jutella, mutta silti ei tuu pidettyä yhteyttä kovinkaan aktiivisesti. Nekin ihmiset on mulle tärkeitä, ja monesti niitä aattelen.

On myös ihmisiä, jotka vie energiaa ja tuo pahaa mieltä. Viime päivinä mulla on ollu tosi vapautunut olo, kun tämmönen ihminen ei enää oo mun elämässä. Vaikka mulla ei oo mitään näitä ihmisiä vastaan, niin oman mielenterveyden kannalta on tärkee, ettei roikuta niitä mukana elämässä väkisin.

Sillon, kun oli vasta muuttanut tänne uuteen kotikaupunkiin, tunsin olon aika yksinäiseks. Kaverit aikasemmalla paikkakunnalla oli hajaantunut eri suuntiin, eikä mulla ollu täällä opiskeluporukoita. Siihen vielä, kun on masentunut, eikä jaksa yrittää tutustua ihmisiin. Onneks oli muutama semmonen ihminen, joittenka kanssa saatto olla.

Tässä viime aikoina on huomannu, miten tärkeitä nää oikeet ihmiset on. Ne on niitä, jotka ei jätä, vaikka kertois olevansa masentunut. Ne ei unoha, vaikkei aina pidettäis yhteyttä.
Niitten kanssa on hyvä olla.