Äitille

Minulla on maailman paras Äiti.

Kun olin pieni, sain olla se ujo, iloinen näpertelijä. Sain olla lapsi. Kun maha oli kipeä jännityksestä, äiti silitti mahasta, ja se helpotti aina. Sairaana ollessa äiti keitti yöllä mustikkasoppaa, juotti ja mittasi kuumetta. Ja lohdutti kun pelotti.

Sain myös vastuuta. Minuun luotettiin ja opin olemaan luottamuksen arvoinen. Minua kannustettiin kouluhommissa, kehuttiin vuolaasti, kun vaikeasta aineesta tuli edes kohtalainen. Sain olla omanlaiseni, ja kun itkin äitin-ikävää yökylässä, äiti sanoi: "Ikävä on hyvä tunne, se kertoo että välittää." Tämä lause on ollu mulle tärkeä siitä asti.

Kun olin teini, äiti jaksoi silti aina olla tukena, ja vaikka joskus äiti oli maailman tylsin ja vanhanaikaisin, tiesin että huolenpito oli rakkautta. Kun opiskelin, oli äiti aina tukena, kuunteli valitukset opettajista ja päivitteli uusia asioita mitä olin oppinut. Äiti oli aina mukana lääkärissä, oli kyse sitten poskiontelontulehduksesta tai ärtyneestä suolesta. Enkä olisi ilman äitiä osannut ollakkaan.

Äitin kanssa ollaan järjestetty monia juhlia. Ollaan aika tosi toimiva tiimi. Meissä on monia samoja piirteitä ja meillä on samanlaiset ongelmat. Niitä ollaan yhdessä puitu ja niille naurettu. Ymmärretty, miltä tuntuu, kun on syönyt vääränlaista ruokaa tai purrut koko yön hampaita yhteen. Äitin kanssa huomataan elämän pienet kauniit sävyt.

Ja kun mulla on ollut vaikeampaa, on äiti ollut vahvin tukipilari, mihin olen voinut nojata aina. Äiti oli itsetuhoisen tyttären mukana päivystyksessä. Nukkui vieressä, kun en yksin uskaltanut nukkua. Piti kädestä kiinni ja muistutti hengittämisen tärkeydestä. Antoi itkeä. Antoi puhua. Kyseli, ymmärsi ja jos ei ymmärtänyt, yritti ainakin. Rakasti.

Äiti on aina muistuttanut miten iso lahja ja vahvuus mun herkkyys on. On aina luottanut minuun, eniten silloin, kun itseltä puuttuu itseluottamus. Kertonut miten paljon minussa on hyvää, kun itse näin vain huonoja asioita.

Äitin kans oon saanu puhua. Paljon. Äitin kans ollaan itketty ja naurettu. Mietitty Tove Janssonin elämää ja muumimörköä. Parannettu maailmaa. Äiti on näyttänyt mulle, miten kaunis ja arvokas luonto meillä on. Äitin kanssa ollaan kuunneltu mustarastaan laulua. Äiti on opettanut, että kaikki järjestyy. Ja että elämä menee niinkuin on tarkoitettu. Ja äiti löytää kaikesta jotain hyvää, tai jotain, mistä voi aavistaa tapahtumien tarkoituksen.

Tätä tekstiä voisi jatkaa vielä kirjan verran, mutta ehkä kirjotan sen kirjan myöhemmin.

Mitkään sanat ei riitä kertomaan, miten rakas ja tärkeä Äiti mulle on.