Kun päässä risteilee ajatuksia. Niin ristiriitaisia, että tekisi mieli huutaa. Huutaa kovaa, purkaa sekavat ajatukset pois. Heittää ne kaivoon. Repiä irti itsestä. Riuhtoa ja huitoa.
Osa minusta ajattelee järkevästi: syö sopivasti, eläkä ajattele sen tarkemmin.
Osa minusta käskee jättää koko tuhannen syömisen, laihtua, laihua ja lopulta olla niin heikko, että voimat loppuu. Se oikea, järkevä minä tyrmää tämän syömishäiriöisen ajatuksen, ja sanoo, ei nuin saa ajatella. Samaan soppaan lisätään vielä masentunut mieli, joka syylistyy, tämäkin on minussa vikana, tässäkin olen huono.
Olen ajatellut, että minun mielessäni on monta osaa. Yksi niistä on se tavallinen, oikea ja järkevä, mutta tunteellinen minä. Toinen niistä on masentunut minä, joka ei halua kuolla muttei jaksaisi enää elää. Ja kolmas syömishäiriöinen minä, joka syylistää jokaisesta "ylimääräisestä" syödystä ruuasta, ja joka pilkkaa kroppaa ja ulkonäköä ja valehtelee; jos laihtuisit, näyttäisit paremmalle.
Edellä kuvattu tilanne on minulle tuttu, liiankin tuttu. Tarpeeksi aikaisen avun, haluni parantua ja hyvän tukiverkoston avulla heräsin ennenkuin tilanne meni liian pitkälle. Kuuntelin onnekseni sitä oikeaa minää, vaikka välillä tuntui, että syömishäiriö-minä kuristaa kaulasta jos syön, ja pitää otettaan niin, ettei henki kulje.
Eräs ystävä sanoi minulle: "Näytä sille syömishäiriölle miten vahva oot! Tiiän että voitat sen."
Sillä hetkellä kun oma luotto itseen on lähes nolla, tuntuu maailman parhaalta kun rakkain ystävä luottaa muhun.
Joku aika sitten päätin, että minähän näytän sille. Näytän että oon vahvempi. Tiiän, että nuo fiilikset tullee vierailemaan luultavasti vielä usein, mutta en anna niiden tulla liian tiukasti muhun kiinni.
Toisaalta en halua kieltää niitä tunteita, joskus jokainen on tyytymätön itteen ja välillä vihaa itteensä, mutta jos sen tunteen antais tulla, hetken olla ja sitten päästäis sen tuulen vietäväksi.
Seison kylmällä parvekkeella
Tuuli heiluttaa hiuksia
ja annan keväisen ilmavirran viedä mukanaan ajatuksia
Annan sen tyhjentää, puhdistaa ja virkistää
Hengitän.
Sisään.
Ulos.
Jos joskus oppisi, että riitän.
Osa minusta ajattelee järkevästi: syö sopivasti, eläkä ajattele sen tarkemmin.
Osa minusta käskee jättää koko tuhannen syömisen, laihtua, laihua ja lopulta olla niin heikko, että voimat loppuu. Se oikea, järkevä minä tyrmää tämän syömishäiriöisen ajatuksen, ja sanoo, ei nuin saa ajatella. Samaan soppaan lisätään vielä masentunut mieli, joka syylistyy, tämäkin on minussa vikana, tässäkin olen huono.
Olen ajatellut, että minun mielessäni on monta osaa. Yksi niistä on se tavallinen, oikea ja järkevä, mutta tunteellinen minä. Toinen niistä on masentunut minä, joka ei halua kuolla muttei jaksaisi enää elää. Ja kolmas syömishäiriöinen minä, joka syylistää jokaisesta "ylimääräisestä" syödystä ruuasta, ja joka pilkkaa kroppaa ja ulkonäköä ja valehtelee; jos laihtuisit, näyttäisit paremmalle.
Edellä kuvattu tilanne on minulle tuttu, liiankin tuttu. Tarpeeksi aikaisen avun, haluni parantua ja hyvän tukiverkoston avulla heräsin ennenkuin tilanne meni liian pitkälle. Kuuntelin onnekseni sitä oikeaa minää, vaikka välillä tuntui, että syömishäiriö-minä kuristaa kaulasta jos syön, ja pitää otettaan niin, ettei henki kulje.
Eräs ystävä sanoi minulle: "Näytä sille syömishäiriölle miten vahva oot! Tiiän että voitat sen."
Sillä hetkellä kun oma luotto itseen on lähes nolla, tuntuu maailman parhaalta kun rakkain ystävä luottaa muhun.
Joku aika sitten päätin, että minähän näytän sille. Näytän että oon vahvempi. Tiiän, että nuo fiilikset tullee vierailemaan luultavasti vielä usein, mutta en anna niiden tulla liian tiukasti muhun kiinni.
Toisaalta en halua kieltää niitä tunteita, joskus jokainen on tyytymätön itteen ja välillä vihaa itteensä, mutta jos sen tunteen antais tulla, hetken olla ja sitten päästäis sen tuulen vietäväksi.
Seison kylmällä parvekkeella
Tuuli heiluttaa hiuksia
ja annan keväisen ilmavirran viedä mukanaan ajatuksia
Annan sen tyhjentää, puhdistaa ja virkistää
Hengitän.
Sisään.
Ulos.
Jos joskus oppisi, että riitän.
Kommentit
Lähetä kommentti