Erityisherkkyys, supervoima

Erityisherkkyys, osa minua. Asia, joka tuo iloa ja onnellisia hetkiä, mutta ajoittain on niin rankka, että pienikin ääni tuntuu huudolta. Erityisherkkyys sekä antaa, että ottaa.

Olen aina tiennyt olevani herkkä. Kun tajusin, että olen erityisherkkä, maailma aukeni aivan uudella tavalla. Opin ymmärtämään itseäni, enkä enää ihmettele, jos joku tilanne ei tunnu miellyttävältä. Tajusin, että herkkyyteni takia minulla on sellaisia taitoja ja voimia, joita ei kaikilla ole. Supervoimia.

Huomaan asioita, mitä kaikki ei näe. Lasten kanssa työskennellessä huomasin, millaista äänensävyä, kuuntelua, rohkaisua, hyväksyntää ja läheisyyttä kukin lapsi tarvitsi. Näin, miten pienikin ele pelasti pienen ihmisen päivän. Mutta samalla näin, miten moni lapsi olisi kipeästi tarvinnut enemmän kuuntelua ja etenkin syliä. Näin, miten melu ja touhu, vaihtuvat hoitajat ja uudet tilanteet aiheuttivat kärsimystä ja pelkoa. Näin, miten pieni ihminen kääntyi sisäänpäin tajutessaan, ettei häntä kuunnella, tai jos kuunnellaan ei kuulla. Ja kiitos isojen ryhmäkokojen, ei kukaan hoitaja, en myöskään minä, ehtinyt olla tarpeeksi läsnä, tarpeeksi kuunteleva ja turvallinen ja tuttu aikuinen. Koin, etten voi tehdä työtäni niin hyvin kuin osaisin. En pystynyt enää jatkamaan. Siinä kohtaa supervoimat oli lopussa.

Otin harteilleni koko lapsiryhmän huolet. Ja lisäksi koin, etten tee työtä niin, että se kohtaa arvoni. En ole vielä oppinut, miten jättää työhuolet työpaikalle, mutta silloin en voisi töihin tuoda myöskään herkkyyttäni. Ja silloin en ole oma itseni.

Herkkyys on myös sitä, että nauttii luonnon tuoksusta ja linnun äänistä niin, että sydän tuntuu pakahtuvan. Sitä, että kaunis musiikki tuntuu nostavan muutaman sentin ilmaan. Sitä, että hiljaisuus on perustarve, ilman sitä en jaksaisi elää. Sitä, että huomaa pienet sävyt, ja niiden kauneus mykistää. Sitä, että kaunis taulu saa melkein itkemään. Sitä, että vieraan ihmisen suru saa surulliseksi, ja nauru hymyn huulille. Empatiaa, jota joskus tuntuu olevan liikaa, mutta aina kuitenkin tarpeeksi.

Voisin kirjoittaa tästä paljon, sillä erityisherkkyys vaikuttaa minuun, ja monen muun ihmisen elämään todella paljon. Erityisherkkyys on lahja, jota kannattaa hoivata, pitää hyvänä ja antaa kukoistaa. Silloin siitä saa itselleen supervoiman.